23. kesäkuuta 2012

#48 Loma!


Olin viimeviikon kokonaan iltavuorossa, joten en kerinnyt hevosia ajella ollenkaan, juhannuksesta nyt sitten puhumattakaan. Huomenna pitänee korjata asia ja ajateltiin Lindan kanssa käydä jotkut lenkit päräyttämässä, varmaankin kaksin hevosvoimin! Nyt olenkin lomalla vähän vajaat puolitoista kuukautta ja nautin täysin rinnoin !!

17. kesäkuuta 2012

#47 Kesän ensimmäinen pulahdus

Sen verran lämmin päivä oli takana, että illansuussa keksin pyytää Lindaa kanssani käyttämään hevosia järvessä ensikertaa tänä kesänä. Napattiin molemmat suoraan tarhasta ja eikun menoksi, vajaa tunti yhteensä tuolla järven läheisyydessä vietettiin, ainakin saatiin rehevöitynyttä rantaa raivattua kaksin hevosvoimin!
Elvi oli ihan tohkeissaan uimisesta, viimekesän jälkeen suhde veteen on nykyään ihan eri! Dexi vähän aran oloinen, joten se sai muutaman hyvän pulahduspätkän jälkeen siirtyä syömään vihreää pellonreunaan. Tänä kesänä tullaan kyllä uittamaan useammin, kuin kahdesti!

Elvi näyttää hirveältä tässä, ilmeisesti etuset hieman syvemmällä kuin takaset..

Alkuun oli vähän totuttelua.. 
Mutta kyllä se sisäinen virtahepo kuitenkin löytyi..




10. kesäkuuta 2012

#46 Montéiluja

Huhhei, kengittäjä kävi hevoset saivat lomailla tiistaihin asti, jolloin kengittäjä kävi laittamassa molemmille uudet töppöset jalkaan. Elville laitettiin nyt vasempaan takaseen painavampi kenkä, josko tamma rupeaisi sitä käyttämään yhtälailla kuin oikeaa. Dexille laitettiin myös jokaiseen jalkaan vähän paksummat kengät, tarkoituksena koittaa saada käytettyä samoja kenkiä useammassa kengityksessä.

Sunnuntaina törmäsin netissä suht edulliseen Zilcoon, joten innostuin sen ostamaan. Satula on 2,9kg painava, en todellakaan näin isona ja kömpelönä halunnut ensimmäiseksi montésatulaksi mitään 340g satulaa jolla keikkua kyydissä. Tiistaina kävinkin kengityksien jälkeen tesmaamassa tuota satulaa, emme menneet kuin muutamia hassuja kilometrejä, mutta silti alas päästessäni polvet olivat aivan järkyttävän kipeät, pitäisi varmaankin investoida myös polvitukiin, jos meinaan enemmänkin lyhyemmillä jalustimilla ratsastaa. 

Laadukas puhelinkuva keskiviikon pusikkoratsastuksesta, Heta & Dexi
Keskiviikkona kävimme Hetan kanssa pidemmällä ratsastuslenkillä, Elvi tuntui todella tukkoiselle ja sen hengitys ei kuulostanut ihan normaalille, se myös puuskutti tavallista enemmän. Ilmeisesti tamma kärsii tästä siitepölyn määrästä, sillä oikeastaan koko kevään sillä on nenä hieman vuotanut ja nyt pidemmän liikutustauon vuoksi mennyt tukkoon. Hengitys onneksi saatiin aukeamaan muutamalla reippaalla pätkällä, hyvät limat sieltä nokasta kyllä tuli ulos. 

Kiva oravatyyli, kyllä huomaa että kuski on 176cm pitkä. 
No, kengityksien ja satulanoston innoittamana lähdimme perjantaina kokeilemaan menoa radalla, nappasimme Aysen ja tämän 5-vuotiaan tamman mukaan. Onneksi huomasin vasta radalla, että olin unohtanut mahavyön kokonaan kotiin, joten jouduimme lähes tunnin odottelemaan tyhjänpantteina, että isäni tuli sen viskaamaan. Onni onnettomuudessa, en ollut ottanut kotoa kameraakaan mukaan, joten saatiin sekin samalla kyydillä paikanpäälle.


Elvi oli radalle päästyämme aivan hirveä, energiaa oli aivan liikaa, katoksessa se tärisi kuin mummon hammas ja selkään kavuttuani alkoi samantien steppailu ja pään nyppiminen. Radalla suuntaa vaihtaessa hyvä ettei ruvennut keulimaan, askellaji ei onneksi kuitenkin pysyi ravilla koko ajan. Koitin kovasti kellottaa mitä aikaa menimme, mutta se vähän epäonnistui kun koitin hapottavine jalkoineni pysyä kyydissä, jalustimet olivatkin vahingossa hieman eri mittaiset ja radasta etusuoran pari ensimmäistä rataa oli suljettuna seuraavan päivän työhevoskilpailuja varten. Heikki sattuikin olemaan radalla, kun niitä työhevoskisoja siellä järjesteli. Hänkin huomasi, että hevonen on nyt suora, mutta vielä vasen takanen ei ota täydellistä askelta, ei tietenkään voi kyllä olettaa, että painavampi kenkä auttaisi kolmessa päivässä.


video

Ja tässä videopätkä, älkää välittäkö mun keikkumisesta, jalustimet olivat vähän eriparia ja hapotti !

1. kesäkuuta 2012

#45 Sydän kurkussa

Olimme keskiviikkona lähdössä Hetan kanssa liikuttamaan hevoset, nyt kun taas reilun viikon jälkeen siihen olisi ollut hyvin aikaa. Ehdimme ratsastaa about kaksi kilometriä, kun eteen tuli kaksi ojaa, joiden välissä oli "saareke". Elvi hyppäsi oikein kunnialla ensimmäisen ojan yli sille saarekkeelle ja ajattelin, että se jää siihen empimään taas, kuten se yleensä tuppaa tekemään. Noh, se hyppäsi senkin ojan yli samalla vauhdilla, en ollut lainkaan valmistautunut hyppyyn ja se laskeutumisen jälkeen teki erittäin äkkinäisen sivuliikkeen. Lensin siitä komeassa kaaressa polvilleni maahan ja yritin kaikkeni että olisin saanut ohjista pidettyä kiinni, ne kuitenkin siinä rytäkässä lipesivät otteestani. Tamma tajusi että katsos perkele, olen irti ja otti ritolat ravilla, ensin näytti siltä, että se olisi vain lähdössä kotiinpäin, mutta se ei kääntynytkään risteyksestä kotiin. Se juoksi suoraan kohti erittäin vilkasta 4-tietä. Huusin Hetalle että lähtisi Dexin kanssa perään, no sankariratsukkomme lähti sillä sekunnilla kauheaa kyytiä kohti samaista 4-tietä.
Oli itse aivan hirveää kävellä kohti sitä vilkasta tietä, mielessäni risteili monenlaisia kauhukuvia esimerkiksi rekkaan törmänneestä hevosesta. Odotin vain, että kohta kuuluu joku rysäys tai huutoa tai ihan mitä vain, mikä kertoisi että tamman ja minun yhteinen taival olisi tässä. Pian päästyäni tälle nelostielle, hoksasin, että liikenne oli lähes pysäytetty ja pienen mäen takana vilahti tamman valtavat korvat ja Hetaltakin tuli pian puhelu, että tamma oli hengissä ja seisoi kaikilla neljällä jalalla kiinniotettuna. Oli se ehtinyt puolisen kilometriä seikkailla rekkojen ja leveiden kuljetusten seassa, kunnes jotkut kivat miehet olivat sen saaneet kiinni. He totesivat vain, että ei tämä hevosen pyydystäminen juurikaan sonnin pyydystämisestä eronnut. Kiitimme heitä suuresti ja kävelimme läheisen Babtistikirkon pihaan, josta isäni haki meidät kopin kanssa kotiin.
Luojalle kiitokset, että selvisimme vain muutamila naarmuilla ja paperin ohuiksi kuluneilla/irronneilla kengillä, jalat olivat onneeksi aivan normaalit, kun ne seuraavana päivänä tökin ja hiplasin sentti sentiltä.

Eiköhän me haavojen parantelun ja kengityksien jälkeen taas jatketa reenailuja, vaikka tämä kyllä säikäytti aivan liikaa.