25. lokakuuta 2012

#69 Ei oo enää todellista!

Niin se taas syysloma vierähti, hevosia en alkuviikosta vielä päässyt ajamaan laisinkaan kun molemmat elikot olivat kehnosti kengässä. Keskiviikoksi sain kengittäjän paikalle heti aamusta, joten päästiin Elvin kanssa päräyttämään ajolenkit. Sää oli kyllä taas mitä ihanin, vettä tuli taivaan täydeltä ja joku valopää oli ajellut hiekkamursketta meidän reenireiteille (okei ne ei taida teitä kunnostaessaan ensimmäisenä ajatella hevosia), noh täytyy vain ajaa muualla lumien tuloa odotellessa. Tammasta kyllä huomasi, ettei se oikein nauttinut kävellä sateessa pikkusorassa, joten se tikutti vähän kummallisesti, onneksi tuota soraikkoa ei kuitenkaan ollut koko lenkin aikana yhteensä kilometriä juurikaan pidempää. Otettiin kunnon alkulämmittelyiden jälkeen yksi pidempi pätkä vähän reippaammalla temmolla kuin hölkkä, mutta ei mitään kaahtousta kuitenkaan. Ajatuksena oli vetristellä paikkoja, kun tähtäimessä olivat lauantain harjoitusravit 1.30 temmolla.



Ajattelin olla villi ja olla ajamatta tammulla pariin päivään ennen noita harjoitusraveja, hevonen oli paikanpäällä yllättävän rauhallinen ja ihan kiusallani jätin huput laittamatta, kuolaimet olivat nivelet ja martingaalikin oli kaikessa tuiskeessa jäänyt ilmeisesti kotiin. En tiedä olisiko sen rauhallisuus johtunut siitä, että olin itse aivan rauhallinen enkä jännittänyt, kuten yleensä, vai siitä parin päivän liikkumattomuudesta taitai... Kuitenkin, tamma oli lämmityksessä ihan sormenpäillä ajettavissa, melkein uskaltaisi sanoa jopa laiskahkoksi, mutta ei ihan kuitenkaan. Ei tosiaankaan oma itsensä, mikä oli tällä kertaa kyllä ehdottomasti vain todella hyvä asia.
Siinä lämmityksen jälkeen kävelyttelin tammaa, en jaksanut mennä katokseen puljailemaan laisinkaan. Kun lähdön aika sitten vihdoin ja viimein koitti ja siinä pikkuhiljaa valuin kohti volttauspaikkaa, niin tajusin jonkun pettävän jalkani alta. Kappas vaan ja varaslähtö, armaista Mastereistani oli murtunut toinen jalkaramppi irti?! Siinä sitten kiskoin tamman entistä hiljaisempaan hölkkään, joka ei onneksi tuottanut vaikeuksia ja kipitin radalta pois. Ärsytti kyllä aivan armottomasti, olen monesti pohtinut kyseisen kärrimerkin laatua ja kestävyyttä ja tässäpä se sitten taas nähtiin. Kyllä siinä rupesi väkisinkin tuumailemaan, että mitä jos ramppi olisi murtunut kovemmasta vauhdista silloin, kun nojaan niihin lähes koko painollani koittaessani pidätellä Elviä?
Noh, iskä soitti MasterSulkyyn ja lupasivat laittaa uudet jalkarampit tulemaan ja jotain selittivät valmistusvirheestä, niinpäniin ja jetsulleen. Vähän kyllä suhtaudun varauksella niillä ajeluun jatkossa.



Maanantaina oli taas ajopäivä vuorossa, lenkki oli ehkä 10km pitkä ja pääosin mentiin kävelyä ja hölkkää. Elvi oli jotenkin vähän tavallista rasittavampi ajaa, jatkuvasti yritti nyhtää ohjia käsistä ja jotenkin sellaisella ylivilkkaalla ja lapsellisella tuulella, kun piti koittaa kävellessäkin seilailla tiellä puolelta toiselle ja koittaa kääntyä jokaisesta risteyksestä joka kohdalle osui. Toisaalta ihan hauskaa, että pitää kuskin hereillä.. :D
Yllätyin kyllä taas, miten nopeasti ne pimeät illat ovatkaan tullakseen näin syksyisin, vielä kun kelloja käännetään niin on kyllä sitten aina pimeää kun olen hevosta lähdössä ajamaan. En kyllä tykkää sitten yhtään, motivaatio reenaamiseen laskee aivan järkyttävää vauhtia heti, kun täytyy lenkille lähtiessä virittää muiden remeleiden lisäksi kasa heijastimia. Taino, ehkä se itse pimeys sen tekee, ei ne heijastimet..

Eilen sain Masterilta uudet rampit kärryihin ja lähdettiin papan kanssa pyörähtämään killerillä kiskaisemassa kevyet hiitit. Rata oli aika raskas sen ollessa pehmeä ja pari sisintä rataa olivat sen verran inhottavia, ettei niissä hirveästi tehnyt mieli ajella lainkaan. Lämmiteltiin siinä pikkuhiljaa reilut kolme kilometriä, jonka jälkeen käveltiin hetki ja otettiin hiitit. Temmon oli tarkoitus olla n. 30 pintaan ja matkana 2600m, todellisuudesta en ole ihan varma kun en siinä hämäryydessä tummennetuilla ajolaseillani oikein saanut kelloa tihrusteltua, mutta sen mitä uskoin siitä näkeväni aika-ajoin tuskin kamalasti heitti alkuperäisestä suunnitelmasta. Elvistä huomasi kyllä että olimme kaksistaan hämärässä liikenteessä ja rata oli inhottava, ei ollut niin innokas oma itsensä kuin yleensä. Se palautui kuitenkin tosi hyvin eikä siinä mitään sen kummempia.

Nyt jännäilemään, joudutaanko karsituiksi seuraavasta koitoksesta!

15. lokakuuta 2012

#68 Hevoshistoriani

Ajattelin viihdyttää teitä rakkaita lukijoitani kertomalla kuvineen päivineen hevoshistoriastani nyt, kun tamma viskasi toisen etukenkänsä peltoon.. :)


Vaikka ensimmäinen kuva minusta ja hevosesta on tässä, en kuitenkaan kyseisen kuvanoton jälkeen innostunut hevosista vuosiin, loppupeleissä kun ajatellaan, aloitin hevosharrastuksen aika myöhäisessä vaiheessa.


Kuten monilla uusi harrastus alkaa, itsellänikin se alkoi kavereideni innostamana. Ennen hevosten kokeilua olin jo aloittanut uintiharrastuksen ja kokeillut paria muutakin eri lajia, joista kaikki jäivät ennemmin tai myöhemmin matkasta pois. Uintia harrastin ennen kuin ala-astetoverini saivat minut kiinnostumaan hevosista, olisin halunnut 9-vuotiaana, eli 2004 kesänä mennä jollekin alkeisratsastusleirille, mutta kaikki olivat tietenkin jo täynnä siinä vaiheessa. Äitini kuitenkin löysi minulle ratsastustuntipaikan tuttavaltaan, vähän pitkän matkan päässä meiltä, mutta sain lähes aina itsenäistä opetusta, tunneilla oli maksimissaan kaksi kerrallaan ja suurimmaksi osaksi ratsastelinkin kuvassa näkyvällä iäkkäämmällä issikkaruunalla "Jopella". 
Ruunan kanssa opin kyllä ratsastuksesta paljon, ei vanha herra antanut koskaan mitään ilmaiseksi.   Kolmena kesänä tuli käytyä myös vaellusratsastusleirillä ja kuten nimestä arvata saattaa, rämmimme luonnon helmassa säässä kuin säässä pienessä ponijonossa. Maastoilu vaikutti jo silloin enemmän siltä mun jutulta, kun kentällä työskentelyyn vertasi. Muutaman kerran tuli käytyä myös muualla ottamassa jokunen "irtotunti" tai kaverin kanssa maastoilemassa. Ainut mainitsemisen arvoinen asia tuosta ratsupelleilyurastani lienee ratsastusseuran leikkimieliset kisat, joissa sijoituttiin tuon Jopen kanssa toiseksi. 
Todistusaineistoa ratsastuskisoista v. 2004
Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi todennäköisesti osittain välimatkojen vuoksi tuo ratsastustunneilla käyminen kummasti hiipumaan. Silloin tällöin kävin ajamassa tuttavan ponilla ratsastustuntien ohella, mutta ratsastustuntien jäädessä hevosharrastustani siivitti ainoastaan pari kertaa kuussa ponilla ajelu. Vuonna 2009 alkoi vaellusleiripaikka pitämään tunteja, joilla kävin puolisen vuotta, kunnes alkoi Niilo-ponilla ajelusta tulla tavoitteellisempaa. 
Sanottaisiinko näin, että siitä se ajatus sitten lähti! Pari kertaa tuli käytyä raveissa ihan vain turistina Niilon omistajan kanssa ja ponia tuli reenailtua ihan urakalla. Hiitillä käytiin joitakin kertoja ja ponikin pääsi ensistarttiinsa. Tämän jälkeen alkoikin P-ajolupakurssi, joka meni siinä ihan mukavasti porukassa ajeluita harjoitellessa, sekä uusiin ihmisiin ja etenkin lajiin tutustuessa. (Sieltä se Lindakin mun elämää hyppi häiriköimään) Kortti tipahti taskuun ilman mitään suurempia virheitä, harjoitusravit kävin saman kuukauden lopuilla päräyttämässä, lähdössä oli huimat kolme ponia ja me oltiin Nipan kanssa toisia. (Mua ilmiselvästi riivaa joku toisena olo, ekat ratsastuskisat, eka poniharjoitusajo ja eka harkkarimonte?)  Ekan kerran tuli kilvanajoon hypättyä saman vuoden syyskuussa ja hylätyksihän me siellä tultiin liioista laukoista, mutta eipä voinut mitään. Samana syksynä ajoin Niilolla vielä parit harjoitusravit ja yhdet viralliset Lappeenrannassa. Poni alkoi osoittamaan piirteitä, ettei juokseminen ollut sen laji ja talven tullessa alkoi sen raviura näyttää olevan hyvin pitkälti lopuillaan. 

Muutama startti Niilon kanssa, ensimmäinen yhteiskuva musta ja Lindasta sekä viimeinen kuva musta ja Niilosta!
Tallille ilmaantui v. 2010 uusi reeniponi, vanhempi konkari nimeltään Hupsu. Sitä laiteltiin tallinomistajan kanssa yhdessä muutama kuukausi, ohessa liikuteltiin myös Niiloa, sekä hänen vanhempaa lv-tammaansa. Tammalla olin oikeastaan pitkin talvea aina sillointällöin käynyt ratsastelemassa ja varmaan sitä kautta muhun tuli aina vain uutta intoa tähän hommaan, oli se sen verran mukavaa päästellä kunnon laukkaa lumisilla teillä auringonpaisteessa. Ja itseasiassa Elvin olemus on hyvin samankaltainen, kuin tuon tamman oli. Se kuitenkin lähti samana keväänä takaisin edelliselle omistajalleen, kun tallinomistajalla oli suuntaumus enemmän tähän ravitouhuun. 

Chiki! Ja minä muutaman kiloa pyöreämänä..Tuo ratsupotta vaan ei sovi mulle, ei ei.
Palataksemme Hupsuun! Sen kanssa starttasin muutaman kerran, vailla menestystä. Ehkä näin jälkikäteen kun ajattelee, olisi varmaan pitänyt reenailla sitä vähän pidempään ennen ensistarttiamme tai jotakin. Noh, kuitenkin, ajelin myös erään ponituttavaperheen poneilla muutamia startteja kilpaa sinä samana kesänä ja syksynä, Niilollakin itseasiassa vielä viimeisen kerran. Poniurani hienoin hetki oli tietenkin se, kun tuon tuttavaperheen ponilla ajoin tauolta todella täpärään voittoon. Tuon voiton jälkeen tuli ajettua vielä muutama kehnommin mennyt startti Hupsulla ja alkoi pikkuhiljaa tuntumaan tämä ponitouhuilu aika toivottomalta. Samanikäinen kaverini hankki itselleen samaisena syksynä hevosen ja vanhemmilleni tuon hevosen kuvia näyttäessä he pamauttivat melkoisen pommin, jokaisen hevostytön unelmalauseen. "Ollaan tässä vähän mietitty, että kyllä me sulle voitaisiin oma hevonen ostaa." Herranjestas, siitä alkoi meikäläisellä hevosen kalastelu! 


Joulukuussa 2010 ajoin viimeisen ponistarttini Hupsulla ja siitä eteenpäin ajelin poneilla edelleen, mutta välillä myös ratsastelin pellolla tallinomistajan ravitammaa (olimme tämän kanssa ravireissuissa myös useasti tuona vuonna, tuo ravuri tuli tallille vanhemman tamman lähdön jälkeen) sekä toisen tallilaisen vanhempaa tammaa. Siinä ne pari kuukautta mukavasti vierähtivät, netissä surffailin myyntihevosia katsellen ja sähköpostiini tuli useita ehdotuksia erilaisista hevosista. Useimmat vaan olivat tyyliin viisivuotiaita, joilla ei ollut edes koelähtöä ajettuna, tai vanhempia jo uransa juosseita. 
Elvi oli oikeastaan ainut vaihtoehto, joka sähköpostiini tupsahti. Se oli suht nuori, vähän startattu ja koelähdötkin jo juostu. Tarpeeksi isokokoinen tällaiselle hujopille ja kaikenpäälle sukupostin kuvien mukaan nättikin vielä! Siinä sitten eräs helmikuinen päivä pyörähdimme Lahdessa tammukkaa katsomassa ja se sulatti sydämeni mahtavalla ajettavuudella -sekä ratsastastettavuudellaan. Ja niinhän siinä kävi, viikkoa myöhemmin tamma siirtyi omistukseeni ja hevonen muutti tallille! 
Ponithan ne siinä vähän jäi, kun pääsi reenaamaan tuota hevosta lähes kokonaan alusta, oli se sen verran heikossa kunnossa minulle tullessaan. Tallinomistaja meitä vielä jaksoi ohjeistaa sen puoli vuotta, jonka siinä olimme, ennenkuin tamman meillä laitumella ollessa ihastuin ajatukseen hevosesta omassa pihassa. Haluan kyllä ehdottomasti kiittää tallinomistajaa siitä, että on jaksanut opettaa ja ohjeistaa minua ne muutamat vuodet, jotka hänen luonaan pyörin. Siellä kyllä opin eniten ihan käytännön asioista ja kaikki kyllä tulikin opittua ihan kantapään kautta... :) Ei sillä, etteikö oppiminen jatkuisi edelleen, välillä myös sen kantapään kautta!

Ensikohtaaminen!

13. lokakuuta 2012

#67 Ulkoasukriiseilyä ja pikakuulumisia

Mulla on ollut ihan kamala kriisi tämän ulkoasun suhteen, kuten teistä varmaan osa onkin huomannut, se on vaihtunut viimepäivien aikana todella tiuhaan tahtiin. Nyt olen kuitenkin siihen suht tyytyväinen, josko tuo nyt pysyisi vähän pidempään. Mitä mieltä te olette? 

Elvin kanssa ollaan tosiaan päästy startin jälkeen vain kahdesti liikenteeseen ja molemmat lenkit tehtiin ratsain. Pari päivää sitten olisin sillä käynyt pidemmän ja reippaamman lenkin ajamassa, mutta sopivasti oli tamma heittänyt toisen etukenkänsä johonkin tarhan pohjamutiin, joten nyt vain odotellaan, että saataisiin kengittäjä paikalle. Tarkoitus vähän olisi käydä viikon päästä Killerillä harjoitusravit päästelemässä jollakin hitaammalla temmolla, toivottavasti saataisiin hoidettua kengitys ennen sitä. Olisi vähän liian kivaa osata itse lyödä irtokengät, välineetkin löytyisi ja mummoni miesystävä kerran koitti opettaa ja neuvoa, mutta en uskalla ottaa Elviä miksikään harjoituskappaleeksi.  
Ratsatustoverinikin palasi vuoden reissustaan takaisin Suomeen viikko sitten ja Elvin kengättömyyden vuoksi kävin itse Dexillä ratsastelemassa, on se vaan niin herrasmies! Toisen perässä kävelee nätisti löysin ohjin, eikä yritäkään mennä ohi, ei visko päätään mihin sattuu ja jarrutkin toimivat juuri eikä melkein, vaikka intoa onkin vaikka muille jakaa! Mitä ihanin ratsasteluhevonen, etten sanoisi!

Teitä lukijoitakin on jo kunnioitettavat 80 kappaletta?! En tosiaankaan olisi uskonut, että noin suurta laumaa kiinnostaa meidän puuhat je tekemiset. Ihan hullua! En ole vielä kertaakaan minkäänlaista "erikoispostausta" tehnyt, tai kysellyt toiveita mikä teitä kiinnostaa. Josko nyt olisi sen aika? 
Heittäkää tuonne kommenttilootaan ehdotuksia, haluatteko kysymyspostausta, Elvin varusteinfoa tai muuta mitä taivaan ja maan väliltä nyt vain satutte keksimäänkään ja haluatte tietää! 

Pyörittelyä, jossa Roosa maisteli maata kolmesti!

6. lokakuuta 2012

#66 Kuski vaihtoon

Kuvista suuri kiitos Merjalle!

No laukoiksihan se touhu meni, tamma oli todella hyvän tuntuinen lämmityksessä ja muutenkin oli todella asiallinen ravipaikalla, mutta kun lähtöauton taakse pääsimme, keitti sillä yli ja hyppäsi. Omat käteni olivat hapoilla jo lämmityksen jälkeen, joten meni aivan uskomattoman kauan saada ravi takaisin.     Onneksi ei sentään hylätty niin ei tosiaan tarvitse koelähtöön lähteä pelleilemään tällä kertaa. Päätin kuitenkin, että seuraavaan starttiin otan sille jonkun kuskin jonka hauis on vähän isompi kuin meikäläisen ja joka ei jännitä siellä kyydissä näin suunnattoman paljon.
Seuraavaan starttiinkin on nyt melkein kuukausi aikaa, joten eiköhän me käydä jotkut harjoitusravit päästämässä ja muuten reenaillaan kotosalla.

Papalle tulostin pari noista starttikuvista ja laitoin kehyksiin, hän oli niin otettu, että tuli kyllä todella hyvä mieli! Mitä tekisinkään ilman pappaa :)