29. marraskuuta 2012

#73 Marraskuu...


Ensimmäiseksi, syvät pahoitteluni siitä että olen pitänyt hiljaiseloa täällä näin kamalan pitkään! Kirjoitusmotivaatio on ollut totaalisen hukassa tässä syksyn pimeydessä, kun ei ole kuviakaan oikein saanut räpsittyä ja viikonloputkin mennyt ihan harakoille.
Elvi on ollut aivan normaalissa reenissä, tuntunut aivan normaalilta ja mennyt muutenkin ihan hyvin, ei mitään kummempia suuria uutisia siis ole.

Muumimullikka
Eilen kävimme hiitillä ja yllätyin positiivisesti, että rata oli yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen Killeri! Ajoin tammalla ilman sekkiä 2600m suht kevyet hiitit, ensimmäiset 2000m kellottelin meille 30 vauhteja ja viimeiset 600m tultiin sitten hieman reippaampaa, ei mitään älytöntä kaahotusta kuitenkaan. Se oli vähän jotenkin känkkäränkkä ajaa, maalisuoralla se koitti tehdä vauhdista äkkijarrutuksen ja kun sitten huomautin ohjalla, että herrajumala eteenpäin siitä, niin olevinaan yritti jotakin pukin tapaista ja viuhtoi häntäänsä.
Oikuttelemaan se on kuitenkin ruvennut nyt syksyn myötä, pappaa koittanut muutaman kerran näykkäistä ja pari kertaa koittanut tätä myös monottaa. Eilen hiitille lähtökään ei mennyt ihan kuin elokuvissa, sillä tallin ovesta tultuamme ulos ja sulkiessani sitä, tamma otti ritolat ja lähti tarhaan juoksemaan Dexin kanssa ympyrää kuljetussuojat jalassa ja loimi niskassa. Loimihan siinä rytäkässä meni palasiksi, siinä kun ei mahavöitä ole ollenkaan niin se kiepsahti Elvin kaulalle ja hokkeineen tamma sai sen rusikoitua käyttökelvottomaksi. Ihmettelen kyllä suuresti, ettei mullikalle itselleen käynyt mitään, vaikka kompastelikin kuljetussuojissa loimi jaloissa menemään.
Muistaakseni sillä oli viimesyksynä vähän samantapainen ilkeilykausi ja siitä muistona jalastani löytyykin sievä hokinreikä. Eiköhän tuo nyt taas mene ohi, taitaa typykällä olla vain jokin tarve kokeilla rajojaan...

Elvin jäynä
Tänään kävin vain juoksuttamassa tamman liinassa, aikamoista opetteluahan kyseinen touhu sille vielä on, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa hoksaamaan, että tarkoitus on pyöriä ympärillä eikä kipittää omistajan perässä. Muutaman kerran saatiin ihan parikin kokonaista kierrosta ravailtua ilman kummempia sählinkejä. Eiköhän se pikkuhiljaa ala ymmärtää mistä siinäkin hommassa sitten on kyse! Näki muuten yllättävän hyvin, kun kuu valaisi tuolla pimeydessä !!

Innokas valmentaja
ps. joku varmaan huomasikin tuon ulkoasusählingin, taas kerran... Nyt alan olla ihan tyytyväinen tähän ulkoasuun, ei ole niin tunkkaisen ja synkän oloinen, eikä ehkä hirveän tylsäkään, vai?

10. marraskuuta 2012

#72 Eilen oltiin Mikkelissä..

...huomenna en muista missä...



Keskiviikkona Elvi oli vielä kesäkengissä, joten jouduimme todenteolla puntaroimaan tätä kengitysasiaa ja tulimme kengittäjän kanssa yhteisiin aatoksiin siitä, että se kengitetään torstaina hokkikenkään. Luojankiitos teimme tämän ratkaisun, sillä Mikkelissä oli huomattavasti enemmän lunta ja talvisempi sää. Viimeistelyt teimme kengityksien jälkeen pimeässä, lenkille ei pituutta kamalasti kertynyt, mutta Elvi tuntui kyllä käteen todella hyvältä siellä pimeydessäkin. Tuota lunta saisi tänne Keski-Suomeen tulla lisää, olisi ihanaa päästä pelleilemään lumisille pelloille ja valoisaakin olisi paljon pidempään. Saisi kuvattua ihania talvisia kuvia ja ei olisi jatkuvasti kamalan märkää! 


Mikkeliin lähdimme perjantaiaamuna hyvissä ajoin, onneksi, sillä tiet olivat sinne aika jäisiä ja kaikenhuipuksi edessämme ajeli joku urpo huomattavaa alinopeutta. Pappaa tämä tympi todella paljon, mutta tiet eivät tosiaankaan olleet siinä kunnossa, että niillä olisi uskaltanut ohittaa kopin kanssa yhtikäs ketään. Perille saavuimme kuitenkin täydelliseen aikaan, ennen lämmitykseen lähtöä ei tammaa tarvinnut katoksessa seisottaa oikeastaan ollenkaan. 
Lämmityksessä Sami käski kiristää sekkiä heti kolmella pykälällä ja lämmityksen jälkeen kehui tammaa tauluaan paremmaksi hevoseksi, ehotti kuitenkin, että laittaisi smurffilappua oikealle puolelle. Itselle tuli kyllä hyvä mieli jo siinä, mulla on jotenkin tamman ongelmien myötä ollut kamalan suuri kynnys pyytää sille tuntemattomia ohjastajia, kun edellisellä kerralla hevonen haukuttiin suorastaan pystyyn. Siinä kävelyttelin sitten tammaa hetken ja vein sen katokseen odottelemaan pariin loimeen pyöriteltynä. Elvi oli paikallaan seistessäänkin harvinaisen rauhallinen, kun vertaa esimerkiksi Pihtiputaaseen, jossa tammalla oli kova yritys kaivautua Kiinaan. 




Kuten videolta näkyykin niin lähtölaukkahan se sieltä yllättäen tuli, kuitenkin tamma sai kirittyä hyvin muut kiinni ja viimeisessä kurvissa jouduttiin muita väistelemäänkin. Piiska takana tultiin maaliin ja ajaksi saatiin 21,3.

Samin kommentti hevosesta oli, että tamman ravi hajoaa kun joutuu kiskomaan sen auton takana kasaan, ettei hevonen kiipeä siivekkeen yli. Takasiin hän ehdotti pidempiä hokkeja, koska nykyisissä ei ole Elville tarpeeksi pitoa. Sen ravista kommentti oli "kyllähän se vähän pönkkää, mutta eipä se sitä näköjään haittaakkaan" ja "näillä aineksilla se pääsee 19,5 ja tulevaisuudessa kun saadaan kaikki kohdalleen ja takapäähän voimaa niin 17,5". Kotona täytyy ajaa vähän kovempaa, että saadaan henkeä paremmin auki, mutta uskoisin että tukkoisuuteen on ollut syynä se, että viimeaikoina reeni on ollut hieman katkonaista kelien ja kengitysten ristiriitojen puolesta.
Käski vaan ilmoitella harkkareihin ja starttiin, jotta tamma saa rutiinia ja erilaisia lähtöpaikkoja! Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, että saatiin hyviä vinkkejä ja toivoa! 

9. marraskuuta 2012

#71 Kuvapostaus Dexi




Torstaina pääsimme jo 11 jälkeen koulusta, joten Roosa lähti Dexin kanssa ratsastelemaan, ihana katsoa kuinka intopinkeänä vanha herra on kun vähän sitä laukkuuttaa, taitaa olla sen elämässä ensimmäisiä kertoja, kun kyseinen askellaji on sille sallittu. Kelikin sattui oikein nätiksi, harmi vain että nuo hetket kun ruuna laukkasi linssini ohitse olivat niin nopeita, ettei oikein kerennyt kameraa säätää ja zoomailla joten laatu on mitä on... :) On se hieno pikku-ukko! 

5. marraskuuta 2012

#70 Kuraa, rapaa, lunta ja jäätä

Ollaan viimeaikoina päästy tosi kehnosti liikkumaan, kun tuolta taivaalta tipahti viikoksi lumet ja jäät peittämään reenireitit. Elvillä on kesäkengät jalassa edelleen, enkä viitsinyt kengittäjälle heti soitella siinä uskossa, että tuo sulaa nopeasti pois. 
Siinä sitä sitten oltiin viikko liikkumatta, niin pakattiin tamma koppiin ja käytiin Killerillä muutama kilometri hölkkäämässä selästä käsin. Alkuun Elvi oli tosi rento ja mukava ratsastaa, pystyimme hölkkimään löysilläkin ohjilla kaikessa rauhassa. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin esiin sellaisia piirteitä, että suoran avautuessa silmiemme edessä oli tamman pakko koittaa onneaan ja se ottikin sellaisia lyhyitä  "äkkilähtöjä". Toinen juttu mikä mua vähän ärsyttää sillä ratsastaessa on sen äkkiliikkeet ja etenkin kääntäessä hirveä liioittelu, vähän kun ohjasta kiskaisee niin hevonen suorastaan sinkoaa pyydettyyn suuntaan. 

Lauantaiksi ilmoitin tamman Killerille harkkareihin 30 -vauhtiseen ryhmäajoon ja mukaankin päästiin. Vähän siinä aamusta tuumailtiin, että lähdetäänkö ollenkaan, kun siellä oli ravit edellisiltana ja koko yön satoi vettä. Ajateltiin kuitenkin että käydään vaikka sitten vain kääntymässä, jos liian pahalta näyttää. Paikalle päästiin ja rata oli kyllä todella raskas, mutta kyllä siinä noita vauhteja pystyisi ihan hyvin ajamaan. Otettiin lämmitys aika kevyesti kun oli tosissaan raskas rata ja sen jälkeen kävelytin Elviä lähtöön asti. Kuten tuosta videoltakin varmaan näkyy, se näyttäisi pönköttävän takapäällä eniten silloin, kun sitä eniten pidättää? Mutta olen niin tyytyväinen, että päästiin ravilla matkaan, vaikka pää lentelikin puolelta toiselle ja tuollaista pönkötyshaparointia on lähdössä havaittavissa. Humma palautui raskaan radan koitoksesta hyvin ja huomaa kyllä, etten oikein nää tuon valtavan perseen takaa mitään kun olen jatkuvasti kamalan kaukana edellä menevästä... Ja ajolinjat näköjään katosivat kun iloitsin laukattomasta lähdöstä, kun tuon putikan sain kolaroitua laukalle..



Perjantaina otamme suunnaksemme Mikkelin lounarit, joihin pääsimme onneksemme mukaan! Odotan kyllä niin jännityksellä, en varmaan pysy radan varressa lainkaan nahoissani kun joutuu katsomaan vierestä!